Koulutus.html

Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Koulutuksella pyritään tarjoamaan tietoja tai taitoja yleissivistävästi tai ammatillisesti. Koulutuksen painopiste on myöhemmissä elämän vaiheissa yleensä enemmän ala- ja ammattikohtaista, mahdollisesti jopa hyvin yksityiskohtaista.

Sisällysluettelo

1 Suomalainen koulutusjärjestelmä
2 Koulutuskilpailu
- 2.1 Koulutus ja hyvinvointi
- 2.2 Koulutuksen arviointi
3 Koulutuksen kehittäminen
4 Katso myös
5 Opiskelupaikkoja
6 Kirjallisuutta
7 Aiheesta muualla

muokkaa Suomalainen koulutusjärjestelmä

Suomessa valtion ja kuntien tarjoama koulutus organisoidaan usein ala- tai suuntautumiskohtaisin koulutusohjelmittain (pois lukien peruskoulu, joka on kaikille pakollinen yhtenäiskoulu), ja se päättyy yleensä aina tutkintoon, joka on opetusministeriön vahvistama todistus tiettyjen tietojen ja taitojen hallitsemisesta. Suomalaisen peruskoulu- ja lukiojärjestelmän arvosteluasteikkona on yleensä 4–10 (7-portainen asteikko), ylemmillä tasoilla asteikko on usein 6-portainen, esimerkiksi käytössä ovat arvosanat 0–5.

muokkaa Suomalainen korkeakoulujärjestelmä

Suomessa korkeakoulututkinnot ovat perinteisesti olleet maisteritasoisia (300 opintopistettä), mutta nykyään erilaisten uudistusten ja ammattikorkeakoulujen myötä on mahdollista suorittaa myös kandidaatin laajuisia tutkintoja (180 opintopistettä). Maisterin tutkintoon johtava yliopistokoulutus on kuitenkin useimmiten pakollisena edellytyksenä kunnallisiin ja valtiollisiin virkoihin, ja kyseistä tutkintoa pidetään edelleen ns. yliopistollisena perustutkintona. Vain ns. tohtorikoulutus on virallisen määritelmän mukaan yliopistollista jatkokoulutusta.

muokkaa Täydennyskoulutus

Suomessa myös valtio on pyrkinyt tukemaan erityisesti aikuisten täydennyskoulutusta alentaakseen työttömyyttä. Iltalukiot, täydennyskoulutuksen tarjoaminen yliopistoissa, esimerkiksi ns. avoin yliopisto, ja Yleisradion tarjoamat verkko-opetusmateriaalit ovat esimerkkejä tästä.

Jakoa ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen täydentävät lyhyet täydennyskoulutukset, jotka voidaan jakaa sekä ammatillisiin intensiivikoulutuksiin, jotka päättyvät yleensä jonkinlaiseen näyttökokeeseen, että ns. työvoimapoliittisiin kursseihin.

Tunnetuimpia esimerkkejä yleisistä ammatillisista intensiivikoulutuksista ovat monet muutaman päivän luennot ja harjoitukset, jotka johtavat esimerkiksi järjestyksenvalvojakorttiin, hygieniapassiin, tietokoneen ajokorttiin tai ensiapuvalmiuksiin.

muokkaa Ammatillinen koulutus

Ammatillinen koulutus Suomessa voidaan jakaa suoraan ammattiin valmistaviin ammattikouluihin (maksutonta) sekä erilaisia ja eri tasoisiin ammatillisiin jatkokoulutuksiin (suoraan maksullisia joko työntekijälle tai työnantajalle).

muokkaa Ammatillinen jatkokoulutus

Ammatillisesta jatkokoulutuksesta käytetään joskus myös termiä muuntokoulutus, jos koulutettuva ns. suuntautuu "uudelle" alalle. Tämän termin käyttökelpoisuus on kuitenkin jossain määrin tulkinnanvarainen nykyisen elinikäisen oppimisen teorian mukaan, koska jokaiselta työntekijältä oletetaan jatkuvaa uudelleensuuntautumista ja oman osaamisen kehittämistä.

muokkaa Työvoimapoliittinen koulutus

Ns. työvoimapoliittiset kurssit kuuluvat valtioneuvoston harjoittamaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Toiminnan päätarkoituksena on saada työttömien työnhakijoiden työnhakuvalmiuksia lisättyä ja saada heitä "aktivoitua". Kursseja on toteutettu erityisesti työvoimatoimistojen ja ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten kautta. Niiden tehokkuus ja erityisesti mielekkyys työnhakijoiden työllistymisen kannalta on kuitenkin ollut kriittisten arvioiden mukaan varsin kirjavaa.

muokkaa Yksityinen koulutus

Valtion ja kuntien lisäksi Suomessa koulutusta tarjoavat usein myös erilaiset aatteellisten yhdistysten, kristillisten yhteisöjen ja yksityisten ylläpitämät oppilaitokset. Esimerkiksi suuri osa Suomen taiteellisesta ja ilmaisun koulutuksesta on perinteisesti perustunut korkeatasoisen yksityisen koulutuksen varaan, esimerkiksi yksityis- ja pienryhmäopetukseen. Kansan- ja työväenopistot sekä kristilliset opistot ovat myös hyviä esimerkkejä vanhasta suomalaisesta omaehtoisen ja laaja-alaisen sivistyksen perinteestä.

Globalisaation myötä myös suuret ja tietointensiiviset yritykset ovat ymmärtäneet koulutustarjonnan merkittävyyden kilpailutekijänä, ja sen takia ne tarjoavat usein ammatillista lisäkoulutusta työntekijöilleen. Koulutuksen tarjoajina toimivat tällöin hyvin usein yksityiset konsultti- tai koulutusyhtiöt.

muokkaa Koulutuskilpailu

Nykyään koulutuksesta on tullut ylemmillä tasoilla myös eräänlainen kansainvälinen kilpailuvaltti, ja jokainen kansakunta ja alue pyrkii voittamaan koulutustasossa toisensa. EU:n tavoitteena on olla vuonna 2010 maailman kilpailukykyisin alue, ja koulutuksen tason nosto on yksi tärkeimpiä tekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen valtioneuvosto on myös toistuvasti nimennyt koulutuksen tason nostamisen Suomen kansakunnan menestyksen takaajaksi.

muokkaa Koulutus ja hyvinvointi

Kansainvälisesti WTO:n tason neuvotteluissa koulutuksesta on pyritty tekemään kansainvälisen palvelukaupan osa ja vientituote, jolloin siihen panostetuista investoinneista voitaisiin odottaa entistä enemmän suoranaista tuottoa. Samalla tavoitteena on nostaa kehittyvien maiden sivistyksen ja talouksien kasvua, koska tutkimuksin on osoitettu, että koulutuksen puute sekä miehillä että naisilla on usein epäsuorasti syynä erilaisiin suuriin ongelmiin, kuten AIDS:in leviämiseen, korruptioon, rikollisuuteen, syrjintään ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

muokkaa Koulutuksen arviointi

Lukutaito on ollut perinteisesti kansakunnan koulutuksen mittari, mutta nykyään koulutuksen tasoa arvioidaan maailmanlaajuisesti entistä tarkemmin, muun muassa PISA-tutkimusten avulla. Suomi on pärjännyt näissä peruskoulun tasoa mittaavissa tutkimuksissa hyvin, mutta sen sijaan yliopistojen tasoa mittaavissa tutkimuksissa sijoitukset eivät ole olleet kovin korkeita. Helsingin yliopisto ja Teknillinen korkeakoulu ovat yleensä sijoittuneet parhaiten näissä listauksissa.

Koulutuksen tasoa ja etenkin sen tehokkuutta on kuitenkin hyvin vaikea arvioida kansainvälisesti täysin vertailukelpoisesti, koska koulutukseen liittyvät hyvin oleellisesti erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset kontekstit. Harvassa maassa on myös yhtä kattavaa ja keskitettyä koulutusjärjestelmää kuin Suomessa, joten alueelliset ja paikalliset vaihtelut ovat usein huomattavia.

Suomessa koulutusta arvioi ja valvoo opetusministeriö, mutta varsinaisia ranking-listauksia oppilaitosten "paremmuudesta" ei julkaista. Silti televisiokanava MTV3 on julkaissut vuosittain ylioppilastutkintotilastojen perusteella tehtyjä omatekoisia lukiovertailuja, mutta nämä tilastot eivät välttämättä suoraan kerro itse koulutuksen tehokkuudesta, koska eri lukioiden opiskelijat ovat jo lähtökohtaisesti hyvin eri tasoisia.

muokkaa Koulutuksen kehittäminen

EU on tukenut joitakin työllisyyden parantamiseen tähtääviä koulutus- ja alukehitysprojekteja Euroopan sosiaalirahaston kautta. Toisinaan koulutuksen ja erilaisen alueellisen kehittämisen tai tukemisen raja on kuitenkin hyvin häilyvä. Myös valtiollisesti tai kunnallisesti budjetoitaessa 'koulutuksen' voi joskus tulkita olevan osittain piilotettua alueellista tai yksittäistä kehittämisrahaa tai subventiota.

muokkaa Katso myös

muokkaa Opiskelupaikkoja

muokkaa Kirjallisuutta

Ahmavaara, Yrjö: Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. 2. lisätty painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-420-0.
Rauste-von Wright, Maijaliisa : von Wright, Johan : Soini, Tiina: Oppiminen ja koulutus. 9. uud. p.. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25677-3.